Peruskorjaus kahdessa kuukaudessa 1-2/2011...

Kokosin muistoksi tänne meidän rintamamiestalon remontinvaiheita eri vuosilta näin jälkijättöisesti, sillä kuvat eri vaiheista tuppaavat häviämään hajoavien kannettavien muistien syövereihin ja vuosien takaisia vaiheita ei itsekään enää muista, jos niitä ei ole tallella missään.

Meidän tarinamme rintamamiestalon omistajiksi meni sattumien kautta. Olimme etsineet jo jonkin aikaa perheellemme uutta tilavampaa asuntoa, lähinnä rivitaloa tai kunnostettua omakotitaloa, sillä ajattelimme, että suuriin remontteihin meistä ei ole.

Mutta joulukuun alussa 2010 kohdallemme tuli asuntomme lähellä oleva rintamamiestalo, jonka ohi olin kulkenut vuosien varrella ties monetko kerrat. Talo oli ollut vuosia peruslämmöllä ja asuttuna näinä vuosina aina välillä kuukauden tai pari.  Talo oli juuri sellaista mitä emme olleet etsineet. Peruskuntoinen, täyden peruskorjauksen vaativa ja täysi työleiri ja rahasyöppö tuleviksi vuosiksi.

Ihastusta se kuitenkin oli alusta alkaen, vaikka talvipakkasilla tutustuttaessa talo oli varsin lohduton tuttavuus. Ennen ostopääätöstä tarkastukseen kutsumamme homekoirat merkkailivat  myös yhtä sun toista seinää, joten olimme tovin enemmän kuin kahden vaiheilla. Purettaessa paikkoja purut osoittautuivat kuitenkin kuiviksi ja puhtaiksi, ihan kun olisi laitettu seiniin vain muutama vuosi sitten. Myös tutut asiantuntijat olivat mieltä, että merkkailun aihe lienee talon ulkoverhoilussa ja paikoittain sen alla, sillä talon ikkunoiden alla ei ollut tippalautoja ja kosteutta lienee päässyt sitä kautta verhoilun alle.

Päätimme kuin päätimmekin tehdä elämämme riskiostoksen ja ostimme talon edellisiltä omistajilta purkukuntoisena. Ajattelimme, että jos peruskorjaus tuo mukanaan radikaaleja ikäviä yllätyksiä, niin onpa meillä ainakin maapohja, joka on jonkin arvoinen. 

Talokaupat tehtiin siis joulukuun 2010 loppupuolella ja pakollinen muuttopäivä oli alusta alkaen tiedossa (20.2.2011) kun vanha rivitalo-osake piti luovuttaa uusille omistajille. Kahdessa kuukaudessa uusiksi meni lähes pakosta kaikki, sillä yläkerran wc oli homeessa, toimivia suihkutiloja ei ollut ja sähköt olivat hengenvaarallisen huonossa jamassa. Sähkötöiden myötä sitten seinät ja katotkin meni uusiksi. Ja loppusuoralla keittiökin, kun ainoa järkevä paikka lämminvesivaraajalle löytyi sieltä.

Purettaessa (yläkerran tiedossa olevaa wc:tä lukuunottamatta) yllätyksiä ei rakenteista löytynyt. Ponttilautalattiat jäi löytymättä, joten lattian uusiminen oli ainoa yllättävä menoerä.

Tässä kootusti talomme peruskorjauksen vaiheita huone huoneelta.